Tilaustyöt

Eläinvaatteita jouluksi

 

Joulukuun loppupuoli oli pyhitetty joululahjoille. Pienet pupu- ja nallefanit saivat lahjaksi eläinvaatteita. Kaavoja ei tietenkään ollut, vaan ne muokattiin 104 cm kokoisesta hupparin kaavasta.

 

 

Puputakki on luonnonvalkoista teddykangasta ja vuorikankaana oli ohutta puuvillaa ja hihoissa + hupussa  normaalia vuorikangasta. Takissa on taskut ja isot kantanapit.

 

 

 

Nalleliivi on myös teddykangasta, liivissä vetoketju, yksi tasku ja ohut puuvillavuori.

 

 

Jouluksi tein myös liivimekkoja!
Tässä kissaeläin-mekko. Pohjana a-linjainen liivimekko, jossa huppu kissakorvilla.  Takana on nepparikiinnitteinen häntä ja edessä pääntiellä vetoketju helpottamassa pukemista.
Mainokset
Tilaustyöt

Morsiuspuvun aikamatka

Sylvin morsiuspuvun aikamatka vuodelta 1968 vuoteen 2016 oli kesän mielenkiintoisimmista tilaustöistäni. Sylvin puku, jonka Suoma-sisko oli ommellut poljettavalla Singerillä vuoden -68 kesähäihin sai muuttua Sylvin tyttären morsiuspuvuksi kesähäihin 2016.

Kuvasin 1968 puvun viimeisen kerran. Tätä ennen puku oli pesetetty pesulassa ja sovitettu tulevan morsiamen päälle. Asiakkaalla oli toiveita uuden puvun art nouveau-tyylistä. Sovituksessa tarkastettiin koko ja että uusi malli onnistuu valmistaa vanhasta puvusta. Sovimme, että uuteen pukuun käytetään mahdollisimman paljon vanhan puvun materiaalia.

 

Vanha puku oli satiinia, yläosassa oli pitsiä ja  hihat olivat pelkkää pitsiä. Puvun takana oli pääntiellä halkio, jossa oli nepparit. Puku oli asiakkaalle hieman liian lyhyt ja aavistuksen liian pieni.
Aluksi kuvittelin onnistuvani muokkaamaan pukua purkamatta paljoakaan, mutta lopulta kävi niin, että purin koko vaatteen alkuperäisiksi kappaleiksi.

Vanhan puvun muokaaminen on mielenkiintoista, samalla kun pääsee tutkimaan toisen ompelijan työnjälkeä ja teknisiä ratkaisuja. Suoma-sisko osoittautui taitavaksi ompelijaksi ja kaikesta huomasi, että hän oli ommellut paljon tai opiskellut alaa.

Tein pukuun uudet kaavat asiakkaan mitoilla ja asettelin kaavat purettujen satiini- ja vuorikappaleiden päälle huomioiden sen, että  helmaan oli tultava pituutta lisää ainakin 5 cm. Onneksi Suoma-sisko oli aikoinaan jättänyt pukuun reilut 2,5 cm:n saumanvarat, joten ne tulivat kaikki hyvään käyttöön kun puku piti saada suuremmaksi.
Kappaleet leikattiin uudelleen ja tein kokonaan uuden rungon. Kainaloon piti saada lisäkangasta ja sitä sai vanhan puvun olkapäistä. Uusi malli oli takaa avonainen, joten takaosa vaati ”luita”, jotta vetoketjun kohta ei valahtaisi alas.
Uudessa puvussa on leveä vyö, joka kokoaa yläosan väljyyden yhteen. Vyön  piti olla tukeva, mutta silti ohut. Alimmaisena on vuorikangas, jossa on tukikangas, päälimmäinen kirjailtu tylli on samaa mitä koko yläosa on, välissä on vanhan puvun pitsiä eli toinen hiha käytettiin vyöhön. Lopulta laitoin vielä vyön etuosaan jämäkkää, läpinäkyvää verhoissa käytettävää koviketta. Päälimmäisessä tyllissä on vain saumanvarat, jotka käänneettin nurjalle ja ommeltiin käsin. Saumanvaroista poistettiin helmet ja paljetit ja reunaan ommeltiin helminauhaa. Helminauhan helmien sävy oli juuri sama kuin yläosan kirjailussa oli käytetty.

 

Selkäosan kirjaillussa tyllissä on keskellä takana halkio, josta selkä vilkkuu kauniisti. Ylhäällä pääntien kapeassa reunakaitaleessa on kiinnityksenä lankalenkki ja helminappi, sekä varmistuksena pieni, tiukasti kiinnipysyvä neppari.

 

 

Puvun alaosassa, vanhan satiinikankaan päällä on täysvinoon leikattua, läpikuultavan ohutta silkkisifonkia.
Vanhasta puvusta jäi jäljelle vain toinen pitsihiha sekä etu ja takaosan pitsiyläosat, kaikki muu tuli käytettyä uuteen pukuun,  Loput pitsikangaspalat tulivat lopulta hyvään käyttöön hääpöytien somistuksessa.
Tilaustyöt

Kesäkuun tilaustöitä

Kesäkuu oli kiireistä aikaa, päivät venyivät 12-tuntisiksi ja useampi viikonloppukin tuli vietettyä työhuoneella.
Mielenkiintoisia ja välillä haastaviakin tilaustöitä tuli tehtyä, pieniin juhliin, isoihin juhliin, kesävaatteeksi tai muuten vaan arkivaatteeksi. Tässäpä muutamia kesäkuun työmaistiaisia.

 

Asiakas löysi ihanan pirteän retrokangaspalan kirpputorilta. Kangas vaikutti käyttämättömältä eli ensin vesikutistus ja sitten tekaisin kankaasta vartaloa myötäilevän tunikan asiakkaalle.

 

 

Iltapuku polyestersatiinista ja siihen päälle pitsijakku.
Juhlana häät.

 

 

Morsiuspuku kirjailtua tylliä, helmiä, paljetteja,  satiinia ja silkkisifonkia ja ripaus vuotta 1968.

 

Henkäyksen keveästä silkkisatiinista mekko kesäjuhliin

 

Ailia-malliston pellavamekkoja tilaustyönä asiakkaiden omilla väritoiveilla
Tilaustyöt

Työhaalari pienelle lapselle

Pikkutaaperoiden raksahaalari-projekti on kestänyt koko syksyn ja nyt sopivasti kevään korvilla on tuotanto vihdoinkin alkanut!

Ensimmäisen version idea tuli Konstan isältä, joka toivoi pojalleen ihan oikeaa raksahaalaria. Konsta oli silloin 1v 2kk!!!! Tein haalarin tilaustyönä, otin vaikutteita aikuisten työhaalareista, karsin ylimääräistä pois, muokkasin kaavoja ja koitin saada haalarit näyttämään ”oikeilta”.  Pieni haalari, mutta paljon työtä ja yksityiskohtia.

Haalari sai ansaittua huomiota,  sillä tämän kokoisia työhaalareita  ei ole luultavasti myynnissä missään muualla. Kyselyjä tuli ja lopulta päätin aloittaa tuotannon.

 

Raksahaalari kokoa 80 cm.

Haalarin materiaali on enstex-tyyppistä työvaatekangasta, polyesteriä 60% ja puuvillaa 40%. Valmistaja suosittelee 60 asteen vesipesua. Testasin siniset haalarit ja pesin NURINPÄIN KÄÄNNETTYNÄ 60 asteessa. Haalari ei mennyt miksikään pesussa!

Vaikka haalarin käyttöikä yhdelle lapselle ei ole kovin pitkä, niin olen silti panostanut valmistuksessa laatuun ja kestävyyteen. Tätä haalaria voivat käyttää vielä pikkusisarukset, serkut ja muut sukulaislapset. Lopulta haalarin voi vaikka myydä netissä jollekin toiselle äidille, jonka pikkukaveri on onnesta soikea saadessaan oikean remppahaalarin, samanlaisen kuin isällä on.

Haalarin kotimaisuusaste on korkea: suunnittelu, kaavoitus ja valmistus täällä Turussa Työhuoneellani, kaikki muut tarvikkeet lähialueelta, kangas Muotineule Oy, heijastin- ja tarranauhat sekä ompelulangat Teva-Team Oy, Turku. (Teva-Team myy laadukasta ompelutarviketta vaatetusteollisuudelle)
Loput tarvikkeet on hankittu turkulaisilta yhteistyökumppaneilta.

Valmistan haalareita punaisena ja tummansinisenä.
Koot: 80 cm,  86 cm,  92 cm  ja   98 cm.
Työhuoneella on muutamia kappaleita myynnissä ja lisää valmistan 1-3 viikon toimitusajalla.
Lähetykset myös postitse.

Putiikin puolella on mittataulukko haalareista.
Parhaiten toimii sähköpostilla tilaukset, kyselyt ym.

Tilaustyöt

Pellavamekko pikkuisen Elisan juhliin

Nyt on pakko opetella mekkojen käyttöä ja tehdä mekko itselleni, kun sain eräänä päivänä mielestäni tosi hyvän idean. Näin silmissäni 60-luvun tyylisen, a-linjaisen mekon, joka olisi hihaton ja jonka alla voisi pitää trikoopaitaa. Mekossa voisi olla jonkinlaiset taskut. Materiaali olisi tietysti pellavaa, koska sitä löytyy Työhuoneelta pakkatolkulla.
Ja mekkoa pääsisin vielä heti testaamaan, kun tiedossa oli pienen vauvan ensimmäinen juhlapäivä.

 

Minulla ei ole minkäänlaista luonnoskansiota, en omista hienoja värikyniä, enkä piirtele upeita kuvia lehtiöihin vaan todellisuudessa raapustan luonnokset muutamassa sekunnissa paperinnurkkaan, lehden valkoiseen marginaalireunaan, muistilappuihin ja mihin milloinkin läheltä löytyvään paperinpalaan. Tästä on seurauksena se, että muistilappuja ja papereita joutuu roskiin ja kyhäelmät katoavat vaan jonnekin : ) mutta ei hätää, ne ovat kaikki päässä, ainakin melkein… Näen jo muutamasta viivasta millainen vaatteesta tulee ja miten se kaavoitetaan, ehkä siksi en jaksa nähdä vaivaa näyttäviin luonnoksiin.

Mekkoon ajattelin heti voimakasta värikontrastia, jotain pystypalkkia. Suunnittelin taskuja, mutta niistä piti luopua, kun palkista olisi tullut liian leveä. Laskin palkin leveydeksi 2 cm kapeammaksi kuin on rintojeni väli. Kun palkki on kapeampi kuin sivupalat, niin kuvittelin näkymän hoikentavaksi.

Pääntie muotoitui lopulta loivaksi pystykaulukseksi, joka on 3 cm korkea. Kaavoitin sen aluksi muotokaitaleeksi, mutta laitoin kaavan yläreunaan väljyyttä, jotta muotokaitale/kaulus nousisi hieman pystyyn mekosta ja olisi enemmän kaulus, kuin muotokaitale. Valmiissa mekossa totesin, että olisi kuitenkin pitänyt laittaa yläreunaan vielä enemmän lisäystä, etenkin olan kohdalle.

 

 

Sitten oli seuraavana jännittävin osio eli väriyhdistelmien valinta. Koska kyseessä on syksy, niin halusin mekkoon jotain syksyistä ja jotain retroa. Ensin ajattelin mustaa ja punaista, mutta se olisi ollut liian joulu. Musta ja oranssi oli ok, mutta musta on minulla synkkä väri ja liian kova. Tyylikkäin vaihtoehto olisi ollut musta ja vaalean siniharmaa, mutta siitä puuttui se syksy. Lopulta ruskea/oranssi vaihtoehto kiinnosti eniten, vaikka en olekaan kovin innostunut ruskeasta. Oma ruskea pellavani onneksi on tosi tumma.

Väriyhdistelmää oli pakko päästä kokeilemaan heti kun olin leikannut kankaat! Loistovalinta. Sitten vain nopsaan tekemään. Huolittelin värisauman erikseen ja silitin saumanvarat auki, jotta mekon ulkopinta olisi tasainen. Kun pääsin sovittamaan mekkoa, niin liivimekkoidea saikin heti jäädä unholaan, kun musta trikoopaita mekon alla ei toiminut ollenkaan näissä väriyhdistelmissä! Eikä kyllä mikään muukaan väri.
Ei siis auttanut muu, kuin tehdä pienet hihat. Hihat ovat tosi lyhyet ja peittävät juuri sopivasti vain olkapään ja hieman kävivartta.
Tämä mekkomalli on ihanteellinen päärynävartaloiselle eli leveälanteiselle & pienirintaiselle naiselle. Usein vielä ”päärynällä” on kapeat olat, joten nämä pienet hihat tavallaan leventävät hartialinjaa.
 
Viimeisenä vielä leikkasin mekkoon vuorin ja tässä vuorina on charmeuse-neulosvuori, joka on joustavaa, liukasta ja laskeutuu hyvin. Käytän melko paljon charmeusea vuorikankaana. Eurokankaasta ainakin löytyy mustana, valkoisena ja puuterina. Vuori on mekossa kiinni vain pääntieltä. Hihoissa ei ole vuorta.

Ja tässä mekko valmiina. Mekon yläosa on kokoa S ja alaosa melkein L. Mekon kanssa oli tummanruskeat melko peittävät sukkahousut ja mustat korkeat, kävelykenkätyyppiset ja pyöreäkärkiset avokkaat. Sain kehuja ja luultavasti tämä ei jää viimeiseksi mekokseni.

Tilaustyöt

Riikan mekon silkkikankaassa kasvaa kukkia

Heinäkuu oli juhlien aikaa. Valmistin Riikalle mekon Riikan siskon hääjuhlaan. 

Riikka oli alustavasti käynyt ystävänsä kanssa Eurokankaassa katsomassa kangastarjontaa ja liukuvärjätyn pitsikankaan lisäksi tämä kukallinen silkkikangas oli mieleinen. Kävimme vielä yhdessä katsastamassa valikoiman ja päädyimme lopulta monen tovin jälkeen Riikan ensimmäiseen valintaan. Eurokankaassa oli kyllä kankaita, mutta todella vähän varteenotettavia vaihtoehtoja.

Kankaassa oli noin 120 cm:n pituinen painokuvio ja malli piti suunnitella sen mukaan. Kangas oli myös ohut ja harsomaisen keveä, joten mikään vartalonmyötäinen malli ei sopinut. Alustavissa suunnitelmissa oli tehdä mekko pitkittäisleikkaussaumoilla, mutta kankaan kuviot estivät senkin idean. 
Riikka halusi mekkoon pienet hihat ja neliön muotoisen pääntien. Kevensin neliötä kaarevilla kulmilla ja jo senkin takia, että en uskonut terävän kulman kestävyyttä hauraassa kankaassa. Tukikankaan käyttöä rajoitti puolestaan kankaan läpikuultavuus.

Kangas on Roberto Cavallin kokoelmasta ja 100 % silkkiä. Kapeat pitkittäiset kultanauhat kulkevat tasaisesti läpi koko kankaan leveyden ja antavat pinnalle ylellisen ilmeen. Kukkien väritys on voimakas: oranssia, turkoosia ja mustaa. Vuorikankaaksi valitsimme samansävyisen vaaleanruskean viskoosivuorikankaan korostamaan silkkikankaan omaa väriä.

 

 

Kankaan painokuvion yläreuna oli täynnä pieniä kukkia ja siitä tuli sopivasti mekon yläosa ja hihat. Painokuvion alareuna puolestaan oli isompaa ja erillaisempaa kukkakuviota, joten siitä tuli helmaosa. Helma on leveä ja kävellessä liehuu mukavasti. 

Valmistin myös pienen iltalaukkutyyppisen pussukan rannelenkillä samasta kankaasta.

Tilaustyöt

Ruusupuusta juhlamekko Pialle

Ensin oli Marimekon ihana Ruusupuu-puuvillakangas, jonka kuosin Maija Isola suunnitteli jo vuonna 1957. Tätä kuosia olen useasti ihmetellyt, että miten se on vuosikymmenienkin jälkeen yhä trendikäs, ajankohtainen ja tyylikäs, kuin luotu juhlamekkoon.

Seuraavaksi suunnittelimme Pian kanssa perinteisen mekon, jossa on hieman jotain 50-lukumaisuutta. Pitkään harkitsimme, miten päin kuvion laitamme; joko normaaliin, suoraan langansuuntaan vaiko poikittain. Pystysuorassa vaihtoehdossa mekosta olisi tullut tummempi ja kuosissa oleva oksien keskikohta tulisi keskelle eteen.

Marimekon kankaat rypistyvät melko paljon vaatekäytössä ja useimmat Marimekko-kankaat myös kutistuvat, osa kohtuullisesti ja osa enemmän. Järkevintä olisi ollut pestä kangas ennen, mutta sen jälkeen kangas on tosiaankin pestyn näköinen, joten päätimme jättää kutistuksen väliin. Laitoin isommat saumanvarat, jos mekkoa täytyy joskus suurentaa kutistumisen vuoksi. 

Valitsin kuvion vaakasuuntaan, jotta saisin mahdollisimman paljon valkoista mukaan ja saisin kuvion lehdet aseteltua kauniisti pääntielle. Mallissa on prinsessa-leikkaussaumat eli kaavakappaleita on yhteensä 7, kun keskellä takana on sauma ja vetoketju. Saumoja on aika paljon, mutta ajattelin, että ne katoavat hyvin, kun mustavalkoinen osuus on niin kirjava. Leikkasin melkeinpä kaikki kappaleet yksitellen ja asettelin lehtikuvioiden ja kukkien paikkoja sopiviin kohtiin.

Pientä pohtimista aiheutti kuvion keskikohta, jossa oli kaksi tummaa ”runkoa” vierekkäin ja josta vaakasuoraan leikattuna tuli poikkiraita ylälantiolle niin että helman pituus vielä riitti. Mittasin vaakaraidan kohdan ensi etukappaleelle ja sitten siirsin muihin kaavoihin merkit samalle kohdalle ja asettelin vasta sen jälkeen kaavat oikealle kohdalle kankaalle.


      Valmis mekko työhuoneella kuvattuna.