Sylvin morsiuspuvun aikamatka vuodelta 1968 vuoteen 2016 oli kesän mielenkiintoisimmista tilaustöistäni. Sylvin puku, jonka Suoma-sisko oli ommellut poljettavalla Singerillä vuoden -68 kesähäihin sai muuttua Sylvin tyttären morsiuspuvuksi kesähäihin 2016.
Vanha puku oli satiinia, yläosassa oli pitsiä ja hihat olivat pelkkää pitsiä. Puvun takana oli pääntiellä halkio, jossa oli nepparit. Puku oli asiakkaalle hieman liian lyhyt ja aavistuksen liian pieni.
Aluksi kuvittelin onnistuvani muokkaamaan pukua purkamatta paljoakaan, mutta lopulta kävi niin, että purin koko vaatteen alkuperäisiksi kappaleiksi.
Vanhan puvun muokaaminen on mielenkiintoista, samalla kun pääsee tutkimaan toisen ompelijan työnjälkeä ja teknisiä ratkaisuja. Suoma-sisko osoittautui taitavaksi ompelijaksi ja kaikesta huomasi, että hän oli ommellut paljon tai opiskellut alaa.
Pikkutaaperoiden raksahaalari-projekti on kestänyt koko syksyn ja nyt sopivasti kevään korvilla on tuotanto vihdoinkin alkanut!
Ensimmäisen version idea tuli Konstan isältä, joka toivoi pojalleen ihan oikeaa raksahaalaria. Konsta oli silloin 1v 2kk!!!! Tein haalarin tilaustyönä, otin vaikutteita aikuisten työhaalareista, karsin ylimääräistä pois, muokkasin kaavoja ja koitin saada haalarit näyttämään ”oikeilta”. Pieni haalari, mutta paljon työtä ja yksityiskohtia.
Haalari sai ansaittua huomiota, sillä tämän kokoisia työhaalareita ei ole luultavasti myynnissä missään muualla. Kyselyjä tuli ja lopulta päätin aloittaa tuotannon.
Haalarin materiaali on enstex-tyyppistä työvaatekangasta, polyesteriä 60% ja puuvillaa 40%. Valmistaja suosittelee 60 asteen vesipesua. Testasin siniset haalarit ja pesin NURINPÄIN KÄÄNNETTYNÄ 60 asteessa. Haalari ei mennyt miksikään pesussa!
Vaikka haalarin käyttöikä yhdelle lapselle ei ole kovin pitkä, niin olen silti panostanut valmistuksessa laatuun ja kestävyyteen. Tätä haalaria voivat käyttää vielä pikkusisarukset, serkut ja muut sukulaislapset. Lopulta haalarin voi vaikka myydä netissä jollekin toiselle äidille, jonka pikkukaveri on onnesta soikea saadessaan oikean remppahaalarin, samanlaisen kuin isällä on.
Haalarin kotimaisuusaste on korkea: suunnittelu, kaavoitus ja valmistus täällä Turussa Työhuoneellani, kaikki muut tarvikkeet lähialueelta, kangas Muotineule Oy, heijastin- ja tarranauhat sekä ompelulangat Teva-Team Oy, Turku. (Teva-Team myy laadukasta ompelutarviketta vaatetusteollisuudelle)
Loput tarvikkeet on hankittu turkulaisilta yhteistyökumppaneilta.
Valmistan haalareita punaisena ja tummansinisenä.
Koot: 80 cm, 86 cm, 92 cm ja 98 cm.
Työhuoneella on muutamia kappaleita myynnissä ja lisää valmistan 1-3 viikon toimitusajalla.
Lähetykset myös postitse.
Putiikin puolella on mittataulukko haalareista.
Parhaiten toimii sähköpostilla tilaukset, kyselyt ym.
Nyt on pakko opetella mekkojen käyttöä ja tehdä mekko itselleni, kun sain eräänä päivänä mielestäni tosi hyvän idean. Näin silmissäni 60-luvun tyylisen, a-linjaisen mekon, joka olisi hihaton ja jonka alla voisi pitää trikoopaitaa. Mekossa voisi olla jonkinlaiset taskut. Materiaali olisi tietysti pellavaa, koska sitä löytyy Työhuoneelta pakkatolkulla.
Ja mekkoa pääsisin vielä heti testaamaan, kun tiedossa oli pienen vauvan ensimmäinen juhlapäivä.
Minulla ei ole minkäänlaista luonnoskansiota, en omista hienoja värikyniä, enkä piirtele upeita kuvia lehtiöihin vaan todellisuudessa raapustan luonnokset muutamassa sekunnissa paperinnurkkaan, lehden valkoiseen marginaalireunaan, muistilappuihin ja mihin milloinkin läheltä löytyvään paperinpalaan. Tästä on seurauksena se, että muistilappuja ja papereita joutuu roskiin ja kyhäelmät katoavat vaan jonnekin : ) mutta ei hätää, ne ovat kaikki päässä, ainakin melkein… Näen jo muutamasta viivasta millainen vaatteesta tulee ja miten se kaavoitetaan, ehkä siksi en jaksa nähdä vaivaa näyttäviin luonnoksiin.
Mekkoon ajattelin heti voimakasta värikontrastia, jotain pystypalkkia. Suunnittelin taskuja, mutta niistä piti luopua, kun palkista olisi tullut liian leveä. Laskin palkin leveydeksi 2 cm kapeammaksi kuin on rintojeni väli. Kun palkki on kapeampi kuin sivupalat, niin kuvittelin näkymän hoikentavaksi.
Pääntie muotoitui lopulta loivaksi pystykaulukseksi, joka on 3 cm korkea. Kaavoitin sen aluksi muotokaitaleeksi, mutta laitoin kaavan yläreunaan väljyyttä, jotta muotokaitale/kaulus nousisi hieman pystyyn mekosta ja olisi enemmän kaulus, kuin muotokaitale. Valmiissa mekossa totesin, että olisi kuitenkin pitänyt laittaa yläreunaan vielä enemmän lisäystä, etenkin olan kohdalle.
Sitten oli seuraavana jännittävin osio eli väriyhdistelmien valinta. Koska kyseessä on syksy, niin halusin mekkoon jotain syksyistä ja jotain retroa. Ensin ajattelin mustaa ja punaista, mutta se olisi ollut liian joulu. Musta ja oranssi oli ok, mutta musta on minulla synkkä väri ja liian kova. Tyylikkäin vaihtoehto olisi ollut musta ja vaalean siniharmaa, mutta siitä puuttui se syksy. Lopulta ruskea/oranssi vaihtoehto kiinnosti eniten, vaikka en olekaan kovin innostunut ruskeasta. Oma ruskea pellavani onneksi on tosi tumma.
Ja tässä mekko valmiina. Mekon yläosa on kokoa S ja alaosa melkein L. Mekon kanssa oli tummanruskeat melko peittävät sukkahousut ja mustat korkeat, kävelykenkätyyppiset ja pyöreäkärkiset avokkaat. Sain kehuja ja luultavasti tämä ei jää viimeiseksi mekokseni.