Työhuoneella tapahtuu

Syksyn uusia pellavamekkoja

Tässä syksyn Ailia-uutuusmalleja.
Tällä hetkellä Työhuoneella on vain muutamia mallikappaleita, mutta syksyn aikana valmistunee muitakin kokoja.
Tervetuloa Työhuoneelle. Jos omaa kokoasi ei juuri silloin löydy tangosta, niin tekaisen sellaisen tilaustyönä : )
Mustaa pellavaa ja harmaanmustaa harsopellavaa hihoissa.
Tämä on pidempi hihainen talviversio kesän Solmukki-mekosta.
Hihat ovat raglanleikkauksella ja puolipitkät, mekon helmassa säädettävä nauhakuja.

 

 ”Oranssia”-pellavamekko, suora malli, puolipitkät hihat. Tällä hetkellä on kaavoitettuna ja koevalmistettuna vain koot XL ja XXL.
Liivimekko taskuilla, melko tyköistuva malli, sivussa vetoketju, helma on pussimainen eli kaventuu hieman kaikista saumoista.
Tulossa: osallistun Turun Osaava Nainen-messuille yhteisosastolla turkulaisten Dama Desingin ja Kaislan kanssa.  Messuista lisää lähipäivinä!
Mainokset
Tilaustyöt

Morsiuspuvun aikamatka

Sylvin morsiuspuvun aikamatka vuodelta 1968 vuoteen 2016 oli kesän mielenkiintoisimmista tilaustöistäni. Sylvin puku, jonka Suoma-sisko oli ommellut poljettavalla Singerillä vuoden -68 kesähäihin sai muuttua Sylvin tyttären morsiuspuvuksi kesähäihin 2016.

Kuvasin 1968 puvun viimeisen kerran. Tätä ennen puku oli pesetetty pesulassa ja sovitettu tulevan morsiamen päälle. Asiakkaalla oli toiveita uuden puvun art nouveau-tyylistä. Sovituksessa tarkastettiin koko ja että uusi malli onnistuu valmistaa vanhasta puvusta. Sovimme, että uuteen pukuun käytetään mahdollisimman paljon vanhan puvun materiaalia.

 

Vanha puku oli satiinia, yläosassa oli pitsiä ja  hihat olivat pelkkää pitsiä. Puvun takana oli pääntiellä halkio, jossa oli nepparit. Puku oli asiakkaalle hieman liian lyhyt ja aavistuksen liian pieni.
Aluksi kuvittelin onnistuvani muokkaamaan pukua purkamatta paljoakaan, mutta lopulta kävi niin, että purin koko vaatteen alkuperäisiksi kappaleiksi.

Vanhan puvun muokaaminen on mielenkiintoista, samalla kun pääsee tutkimaan toisen ompelijan työnjälkeä ja teknisiä ratkaisuja. Suoma-sisko osoittautui taitavaksi ompelijaksi ja kaikesta huomasi, että hän oli ommellut paljon tai opiskellut alaa.

Tein pukuun uudet kaavat asiakkaan mitoilla ja asettelin kaavat purettujen satiini- ja vuorikappaleiden päälle huomioiden sen, että  helmaan oli tultava pituutta lisää ainakin 5 cm. Onneksi Suoma-sisko oli aikoinaan jättänyt pukuun reilut 2,5 cm:n saumanvarat, joten ne tulivat kaikki hyvään käyttöön kun puku piti saada suuremmaksi.
Kappaleet leikattiin uudelleen ja tein kokonaan uuden rungon. Kainaloon piti saada lisäkangasta ja sitä sai vanhan puvun olkapäistä. Uusi malli oli takaa avonainen, joten takaosa vaati ”luita”, jotta vetoketjun kohta ei valahtaisi alas.
Uudessa puvussa on leveä vyö, joka kokoaa yläosan väljyyden yhteen. Vyön  piti olla tukeva, mutta silti ohut. Alimmaisena on vuorikangas, jossa on tukikangas, päälimmäinen kirjailtu tylli on samaa mitä koko yläosa on, välissä on vanhan puvun pitsiä eli toinen hiha käytettiin vyöhön. Lopulta laitoin vielä vyön etuosaan jämäkkää, läpinäkyvää verhoissa käytettävää koviketta. Päälimmäisessä tyllissä on vain saumanvarat, jotka käänneettin nurjalle ja ommeltiin käsin. Saumanvaroista poistettiin helmet ja paljetit ja reunaan ommeltiin helminauhaa. Helminauhan helmien sävy oli juuri sama kuin yläosan kirjailussa oli käytetty.

 

Selkäosan kirjaillussa tyllissä on keskellä takana halkio, josta selkä vilkkuu kauniisti. Ylhäällä pääntien kapeassa reunakaitaleessa on kiinnityksenä lankalenkki ja helminappi, sekä varmistuksena pieni, tiukasti kiinnipysyvä neppari.

 

 

Puvun alaosassa, vanhan satiinikankaan päällä on täysvinoon leikattua, läpikuultavan ohutta silkkisifonkia.
Vanhasta puvusta jäi jäljelle vain toinen pitsihiha sekä etu ja takaosan pitsiyläosat, kaikki muu tuli käytettyä uuteen pukuun,  Loput pitsikangaspalat tulivat lopulta hyvään käyttöön hääpöytien somistuksessa.
Tilaustyöt

Kesäkuun tilaustöitä

Kesäkuu oli kiireistä aikaa, päivät venyivät 12-tuntisiksi ja useampi viikonloppukin tuli vietettyä työhuoneella.
Mielenkiintoisia ja välillä haastaviakin tilaustöitä tuli tehtyä, pieniin juhliin, isoihin juhliin, kesävaatteeksi tai muuten vaan arkivaatteeksi. Tässäpä muutamia kesäkuun työmaistiaisia.

 

Asiakas löysi ihanan pirteän retrokangaspalan kirpputorilta. Kangas vaikutti käyttämättömältä eli ensin vesikutistus ja sitten tekaisin kankaasta vartaloa myötäilevän tunikan asiakkaalle.

 

 

Iltapuku polyestersatiinista ja siihen päälle pitsijakku.
Juhlana häät.

 

 

Morsiuspuku kirjailtua tylliä, helmiä, paljetteja,  satiinia ja silkkisifonkia ja ripaus vuotta 1968.

 

Henkäyksen keveästä silkkisatiinista mekko kesäjuhliin

 

Ailia-malliston pellavamekkoja tilaustyönä asiakkaiden omilla väritoiveilla
Työhuoneella tapahtuu

Kevään ja kesän näyteikkunoita

Keväällä ja kesällä oli monenmoista tapahtumaa esim. toukokuussa viisi päivää Pop up Garnenissa yhdessä mm. Kaunoleningin ja Dama Desingin kanssa. Oranssi pellavamekko pääsi Eerikinkadun puoleiseen näyteikkunaan.

 

 

Musta harmaa ”reikämekko” on uniikki kokeilu ja valmistettu 70-luvun verhoista.

 

 

Samalla viikolla oli  Brahenkadulla, Kaislan ikkunassa, uusi vaaleansininen Heilikki-pellavamekkoni yhdessä sulassa sovussa Noolanin pitkän valkoisen pellavamekon kanssa!

 

 

Kesäkuun alussa oli Kaislassa ”annelamberg-päivät” ja mallistoni oli hienosti esillä Kaislassa neljän päivän ajan. Sivuikkunassa ihastuttivat turkoosi Kohokki-mekko ja kaverina Heilikki-mekko. Kaislassa on hieno valikoima kesäisiä jalkineita ja värejä löytyy jokaiseen mekkoon sopiva.

 

 

Brahenkadun ikkunassa luonnonvalkoinen Solmukki-pellavatunika ja hiekan väriset capri-housut.
Alla olevassa kuvassa ensimmäisenä sama Solmukki-tunika, mutta farkunvärisenä pellavana ja kokoa XL.

 

 Raidallinen Vilukko-jakku ja vieressä Noolanin harmaa paita isolla kauluksella.

 

 

Aamuauringossa kuvaan heijastui vastapäinen talo. Ikkunassa vasemmalta: Ulpukka-mekko, Juolukka-tunika ja Vilukko-jakku.

 

Ja viimeisenä Työhuoneen oma näyteikkuna ja musta pellavamekko. Yläosa mustaharmaata harsopellavaa.
Nippelitietoa

70-luvun nuorisomuodin postimyyntikuvasto

Tässäpä pieni katsaus 70-luvun muotiin. Nämä suorastaan hellyyttävät postimyyntikuvastot vuosilta 1974 ja 1975 löytyivät ullakon kätköistä.

70-luvulla ei juurikaan ollut nuorille suunnattuja vaatekauppoja. Teinitalo taisi olla näkyvin muutamassa kaupungissa ja joitain pieniä nuortenputiikkeja oli isoimmissa kaupungeissa, muuten tarjonta oli nuorisopuolella melko rajallista.

Postimyyntikuvastot olivat pelastus. Vaatteita pystyi tilaamaan joko kotimaasta tai suoraan ulkomailta. Englannista tilatut vaatteet olivat mega pop-juttu.

70-luvun muotiin kuului ehdottomasti neulepoolo tai – slipoveri. Pooloneuleessa oli iso ja korkea poolokaulus ja hyvin usein neuleen hihat olivat yksiväriset.
Slipoveri oli tyttöjen ja poikien vaate, tiukka ja juuri ja juuri vyötärölle ulottuva, yksivärinen tai kirjava, yleensä v-aukkoisella pääntiellä. Slipoverin ja kauluksettoman neulepaidan alla käytettiin paitapuseroa, jonka kaulukset olivat aina neuleen päällä. Paitapuseron ranneke pidettiin auki ja käännettiin ylöspäin.

 

Afgaaniturkit/ paimentolaistakit olivat mokkanahkapintaisia ja usein värikkäästi kirjailtuja.
Farkkuja löytyi denimistä, sileästä sametista tai vakosametista. Lappuhaalarit olivat tosi mageita. Huom. Lahkeet olivat niin leveät, että kengät peittyivät kokonaan.

 

 

 

1976 katalookin tulivat piirrettyjen kuvien tilalle ihan oikeat elävät mallit ja myyntiin tulivat myös LP-levyt ja kasetit. Kuvan raidalliset kreppipaidat/ intianpuuvillapaidat olivat muotia. Paita oli todella niukkalinjainen, pienillä rintataskuilla varustettuna ja huom. hihansuun käännetyt rannekkeet : )

 

Hauska ilmoitus kuvastossa: ”maailmalla on edelleen raaka-ainepula! Niinpä joitakin ulkolaisia levyjä/kasetteja voi olla välillä jopa mahdotonta saada Suomeen muuta kuin verraten pieniä määriä. Jos kotimaan varastot jonkin erikoisen suositun biisin kohdalla loppuvat, odotusaika saattaa olla 2-3 kuukautta.”

Työhuoneella tapahtuu

Pitkäperjantain pellavamekot

Tänään pitkäperjantaina tuli tehtyä ihan normaali työpäivä. Sain uudesta mekkomallista tehtyä mallikoot vietäväksi jälleenmyyjälle. Anskulla oli oma kuvauskeikka peruuntunut, joten hän tuli sovitus- ja kuvausmalliksi Työhuoneelle.
Vaaleansinisestä pellavasta valmistui Heilikki-mekko. Kokeilin tähän malliin vesiputouspääntietä ja kieltämättä sen valmistus on pellavaan melko haastavaa. Pellava kun on kaikkea muuta kuin laskeutuva materiaali. Vesiputous on leikattu täysvinoon langansuuntaan, joten se hieman helpottaa laskeutumista, mutta vedokset oli silti ommeltava kiinni muutamasta paikasta.

 

Mekon malli on vartaloa myötäilevä, takana on muotolaskokset, mutta muuten mekko on sen verran väljä, että vetoketjua ei tarvita. Hihat ovat tosi pienet ja huomasimme, että käsivartemme olivat erillaiset ja hiha kiristää, jos käsivarren ympärys on parikin senttiä isompi kuin mittataulukon mitta.
Tein sitten vielä neljännen mekon hihattomalla versiolla.
Vihreä Heilikki-mekko  hihattomana, koko XL

 

Kuvasin kotisivuja varten muitakin malleja ja
tässä  on Pirpana-mekko, koko L. Materiaali farkunväristä pellavaa.
Juolukka-tunika farkunsinistä pellavaa ja yläosassa raidallista pellavaa.
Taskut sivusaumassa ja helmassa säädettävät nyörit.

 

Sama Juolukka-tunika vaalean hiekan värisenä.
Näitä pellavavaatteita on myynnissä Työhuoneellani ja kotisivuilta voi katsoa lisää malleja valikosta: ”Ailia-mallisto”. Kotisivut löytyvät osoitteesta  www.annelamberg.fi
Nippelitietoa

Lehtijuttu neuleen nyppyyntymisestä

Käväisin viikonloppuna kylässä naapurikaupungissa  ja minulle oli säästetty lehtijuttu, joka kertoi vaatteiden ja erityisesti neuleiden nyppyyntymisestä…..etenkin niiden neuleiden, jotka nyppyyntyvät ensimmäisellä käyttökerralla.
Lehtijuttu perustui tietokirjailija Rinna Saramäen haastatteluun.
Aika moni meistä on törmännyt halpisneuleeseen, joka tosiaankin nyppyyntyy jo ensinmäisellä käyttökerralla. Vaate voi myös nyppyyntyä ensinmäisessä pesussa, tai kutistua, levitä leveyssuunnassa tai sitten päästää väriä ja tulla pesukoneesta haalistuneena.
Halpavaatemerkit suoltavat jatkuvana virtana huonolaatuista tavaraa ja me kuluttajat emme tiedä ostaessamme, että onko vaate laadultaan huono vaiko ei.
”Vaatteen halpaa ja kallista hintaa on helppo vertailla, sitä, kestääkö vaate kulutusta vai ei, on vaikeampi tietää. On todennäköistä, että halpa vaate ei kestä, mutta kallis vaate voi yhtä hyvin olla heikkolaatuinen”, Saramäki sanoo.

Lehtijutun tarinassa seikkailee ensimmäisessä käyttöpäivässä nyppyytynyt neuletakki.

Tähän neuletakkiin käytetyn kuidun on joku tehdas tehnyt jossain päin maailmaa. Akryyli ja polyester ovat tekokuituja ja villa on peräisin eläimestä. Joku on ehkä keritsenyt lampaan etelä-amerikassa.
Kuidut on sen jälkeen  kehrätty langaksi, joku toinen tehdas on voinut värjätä langan. Värjäystä ei suinkaan ole tehty luonnonväreillä vaan kemikaaleilla, vettä käyttämällä ja ties millaisissa olosuhteissa.

Lopulta lanka on kudottu neuleeksi, joko suoraan tietyn muotoisiksi kappaleiksi tai sitten neuletakin osat on leikattu neulelevystä. Sitten se kootaan, viimeistellään, laputetaan ja laitetaan pakettiin tai muovipussiin.
Neuletakki matkaa logistiikkaketjun mukana tänne Suomeen, jonkin halpavaateketjuliikkeen vaatetankoon.

Joku ostaa sen, ihastuu kauniiseen väriin ja illalla huomaa, että juuri hankittu neuletakki on jo iltaan mennessä nyppyyntynyt etukappaleelta ja hihojen sisäsaumoista. Neuletakki on jo vanhan ja kuluneen näköinen. Ehkä takki jää vaatekaapin kätköihin, ehkä joku käyttää sitä silti tai neuletakki voi mennä kirpparikassiin saman tien tai jopa roskiin.
Kaikki se useiden ihmisten työ, luonnonvarojen käyttö, kuljetuksiin käytettävä polttoaine, kaikki aivan turhaan!

Olen muistuttanut asiakkailleni ja nuorisolleni, että SÄÄSTÄKÄÄ KAIKKI VAATE- JA KENKÄOSTOSTEN KUITIT!
Kuluttajasuojalain mukaan meillä on oikeus palauttaa tuote kuuden kuukauden sisällä jos se on mennyt rikki tai on pesussa mennyt pilalle, vaikka oikeita pesuohjeita on noudatettu.

”Lain mukaan myyjä vastaa virheestä, joka on ollut tavarassa ostohetkellä, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin. – Kun virheen havaitsee, siitä on otettava mahdollisimman pian yhteys myyjään, Kuluttajaviraston viestintäjohtaja Laura Salmi neuvoo.”

Eli jos talvitakin vetoketju hajoaa kahden viikon kuluttua, kulutettuihin farkkuhin tulee viikossa reikä, nepparit eivät toimi, vaate kutistuu ensimmäisessä pesussa, purkaantuu, nyppyyntyy tai kiertyy vinoksi, niin viekää takaisin liikkeeseen, josta se on ostettu. Tässä vaiheessa se kuitti olis hyvä juttu.

Muutuisiko halpavaatevalmistajien  toimintaideologia, jos me palauttaisimme aina kaikki virheelliset vaatteet? Jos yht´äkkiä emme enää hyväisyisikään huonoa laatua….

Rinna Saramäki kertoo lehtijutussa: ”- Ennustan, että nyt on tultu kulminaatiopisteeseen. Vaatemarkkinat tulevat eriytymään nykyistä vielä halvempiin vaatteisiin, lähinnä kertakäyttövaatteisiin ja toisaalta vaatteisiin, joihin investoidaan samoin kuin polkupyörään tai jääkaappiin. Vaatealan yritykset ryhtyvät perustelemaan, miksi heidän tuottamansa vaate on toista kalliinpi.”

…ja PS. Rinna Saramäki kirjoittaa parhaillaan uutta kirjaa vaatteiden laadusta ja kirja ilmestynee vuoden lopulla. Jos et ole vielä lukenut 2013 ilmestynyttä kirjaa ”Hyvän mielen vaatekaappi”, niin lukaise…